Tuija Hiltunen
Lapin lasten sairaala on ainutlaatuinen kuvaus siitä, kuinka sotien jälkeiseen, poltettuun Lappiin, saatiin moderni lasten sairaala ja miten se kehittyi vuosikymmenten varrella.
Tuija Hiltunen on koonnut kirjaan runsaasti muisteluksia, historiatietoja ja mielenkiintoisen kuvamateriaalin.
Hoitaja pienen potilaan kanssa lastentensairaalan parvekkeella. Kuva Terttu Piispasen arkisto.
Oli ihme, että niin merkittävä – ja aikanaan hyvin moderni – lastensairaala ylipäätään saatiin sodasta toipuvaan Lappiin.
Siihen tarvittiin lappilaisten yksituumaisuutta, viisaita kuntapäättäjiä, SPR:n aktiivisuutta ja kansainvälisen Punaisen Ristin apua, arkkiatri Arvo Ylppöä, maaherra Uuno Hannulaa, ylilääkäri Väänänen, Lapin Lasten Ystävät ry:tä ja monia muita, jotka ymmärsivät Lapin haastavat olosuhteet ja kantoivat huolta lasten terveydestä ja tulevaisuudesta.
Vuosien varrella lastensairaala kehittyi tasokkaaksi, kansalaisten arvostamaksi laitokseksi. Toiminta koki monenlaisia muutoksia, mutta toiminnan ydin pysyi kirkkaana; lasten terveyden eteen tehtiin töitä ylilääkäristä talonmieheen ja lastenhoitajista talouspäällikköön. Sairaala muodosti tiiviin ja ainutlaatuisen työyhteisön, joka oli monille paljon enemmän kuin pelkkä työpaikka.
Tuija ja pieni reisimurtumapotilas pystyvedossa. Kuva Tuija Hiltusen arkisto.
Sinettälammen rannalla varttunut Tuija Hiltunen kävi sairaanhoitajakoulun Lapin sairaanhoito-oppilaitoksesa. Valmistuttuaan 1971 hän sai työpaikan lasten kirurgiselta osastolta. Lastensairaanhoitajaksi hän erikoistui Oulussa.
Työnsä ohessa Hiltunen suoritti sairaanhoidon opettajan ja kasvatustieteen maisterin tutkinnot. Luovuttuaan kliinisestä työstä vuonna 2002 hän siirtyi opetustyöhön Lapin terveys- ja sosiaalialan oppilaitokseen.
Eläkkeellä Tuija Hiltusen aika on kulunut perhediakonian, sotilaskotityön ja SPR:n vapaaehtoistoiminnan parissa sekä rikosuhritukihenkilönä toimiessa.
Valmis Lastenlinna v. 1951 Rovaniemellä Ounasvaaran kupeessa.
Kuva Terttu Piispasen arkisto.
Lapin Lastenlinnan valmistuttua Lapin väestöä asui edelleen sodan tuhoamissa ja puutteellisissa oloissa. Kaikilla ei ollut kelvollisia koteja, ei riittävästi vaatetusta, puhtautta tai ravintoa. Monet asuivat tiettömien taipaleiden ja huonokuntoisten teiden takana.
Kun lapsi sitten sairastui ja oli lähdettävä sairaalaan, sinne saapuminen oli unohtumaton elämys. Heitä oli vastassa kerrostalo, jollaista monetkaan eivät olleet nähneet koskaan aiemmin. He kokivat tulleensa upeaan paikkaan.
Lapin Lastenlinna oli iso, valkoinen rakennus. Sairaalan tuloaula oli valoisa. Aulassa oli laajat ikkunat, iso taulu seinällä ja hieno kalustus. Osa kalustuksesta oli mitoitettu lapsille sopivaksi. Lisäksi talossa oli vesivessat ja jopa hissi. Lapin Lastenlinnasta tuli Lapin ihmisten kokemuksissa ihmeellinen paikka. Siitä riitti kodeissa kerrottavaa vuosikymmenten ajan.
Tilaa kirja
Tuija Hiltunen: Lapin lasten sairaala
ISBN 978-952-94-3232-5
Pehmeäkantinen, 364 sivua, ilmestynyt elokuussa 2020
Hinta 28 euroa
Tilaukset sähköpostilla: